Emma on tuleva erityisopettaja. Hänen kasvonsa loistavat, kun hän huudahtaa: ”Tämä on aivan mahtavaa! Tulevaisuudessa haluan työskennellä juuri näin!” Emman mahtavat kokemukset liittyvät opettajaharjoitteluun. Hänen ohjaajansa on työskennellyt erityisluokanopettajana oppilaille, joilla on suuri erityispedagogisen tuen tarve. Viime lukuvuonna ohjaaja ja eräs luokanopettaja päättivät yhdistää luokkansa. Opettajat eivät tee eroa sen välillä, kuka on kenenkin oppilas. Luokka on yhtenäinen kokonaisuus, jota opettajat ohjaavat yhdessä. Tämä ei ole tyypillinen käytäntö Suomenruotsissa – ei ainakaan vielä – mutta on silti erinomainen esimerkki siitä, kuinka inkluusio voidaan toteuttaa.
Åbo Akademin erityisopettajaharjoitteluihin on viime vuosina sisällytetty mahdollisuuksia kokeilla yhteisopettajuutta eri aloille suuntautuneiden opettajaopiskelijoiden kanssa. Kyse on ollut pienimuotoisista, muutaman oppitunnin kokonaisuuksista sekä ”kentällä” että harjoituskoulussa. Opettajaharjoittelujen yhteensovittaminen on vaatinut sekä kärsivällisyyttä että itsepäisyyttä. Siitä huolimatta kolmisenkymmentä opiskelijaa on päässyt kokeilemaan yhteisopettajuutta. Mukana projektissa on useita gradua kirjoittavia opiskelijoita, jotka ovat seuranneet yhteisopetustuokioita.
Yhteisopettajuutta testanneet opiskelijat ovat olleet hyvin tyytyväisiä ja löytäneet käytännöstä lukuisia positiivisia puolia. Yllätyksiltäkään ei ole vältytty. Tästä huolimatta jokainen opiskelija on suhtautunut positiivisesti mahdollisuuteen kokeilla yhteisopettajuutta. Kaikki opiskelijat ovat myös tuoneet julki, että harjoittelun aikana toteutettu kokeilu on lisännyt heidän halukkuuttaan jatkaa yhteisopettajuutta työelämässä. Suurimpana ongelmana opiskelijat pitivät sitä, että yhteisopettajuudelle varattuja oppitunteja oli harjoittelun aikana liian vähän.
Jotkut ohjaajina toimivista opettajista ovat antaneet opettajaopiskelijoiden kokeilla yhteisopettajuutta, vaikka eivät toimi kyseisellä tavalla omien oppilaidensa kanssa. Joissain kouluissa tämä työtapa on vähitellen yleistymässä, jopa vakiintumassa. Opiskelijat ovat tulleet, nähneet ja inspiroituneet. Meillä on myös esimerkkejä opettajista, jotka ovat kertoneet oppineensa opiskelijoilta: yhteisopetustuokioiden seuraaminen on inspiroinut opettajia kokeilemaan itsekin samaa. Yksikin erityisopettaja kertoi siirtyneensä täysin yhteisopetukseen perinteisen erityisopetuksen sijasta.
Edellä mainittu erityisopettaja olisi varmaankin ennemmin tai myöhemmin kokeillut yhteisopettamista. Tässä tapauksessa inspiraatio iski kuitenkin ennemmin, kiitos yliopistosta harjoitteluun saapuneen opettajaopiskelijan. Me koulutuksen puolesta tähtäämme tietenkin siihen, että harjoittelut saisivat opiskelijat innostumaan ammatistaan. On enemmän kuin hienoa, jos myös ohjaajina toimivat opettajat asettavat itsensä vaikutuksille alttiiksi. Tämä mahdollistaa molemminpuolisen inspiroitumisen.
Kuvassa opiskelijat, jotka ovat kirjoittaneet graduaan Tuetaan yhdessä -hankkeessa. Vasemmalta: Jenna Häger, Natalie Luukkonen ja Emma Pohjavirta.
Christel Sundqvist, Åbo Akademi
Tuetaan yhdessä! 