Myötätuntoista kasvatuskulttuuria

Koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne on huolestuttanut kasvatus- ja opetusalaa varsinkin erityisen tuen opiskelijoiden pärjäämisen osalta. Ne ongelmat, joita päivittäinen koulussa olo on voinut liennyttää, saattavatkin nyt kumuloitua jo ennestään kuormittuneissa kodeissa. Lastensuojeluun liittyviä ilmoituksia, päihteiden käytön lisääntymistä ja perheväkivaltaa on esiintynyt tavanomaista enemmän. Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteerin Riitta Särkelän mukaan koronaepidemian seuraukset näkyvät jo niin turvakodeissa kuin liiton chattipalvelussa (Kirkko ja Kaupunki 8.4.2020). Maaret Kallio kirjoittaa Helsingin Sanomissa 15.4.2020 ”entä jos koti on koronaa pahempi riski”?

Huoli ei siten ole turha. Vielä vähemmän opettaja tietää, mitä oppilaalle kuuluu nyt kuin koulun ollessa normaaliin tapaan auki. Opettajien ja sosiaalityöntekijöiden roolit ovat paikoin myös menneet sekaisin, ”sillä opettaja on ainoa, joka perheen tuntee”. Opettajaa on saatettu pyytää myös astumaan tonteille, jotka hänelle eivät kuulu, koska oppilashuoltokaan ei toimi normaaliin tapaan. Harvoin on Tuetaan yhdessä! -slogan yhtä ajankohtainen kuin nyt. Pelisääntöjä vain joudutaan tekemään lennossa.

Kriisitilanteissa ihmisistä paljastuu myös inhimillisyyttä hyvin konkreettisilla tavoilla. Apua uskalletaan tarjota ja vastaanottaa eri tavoin kuin ennen. Kuuluu ja saa olla tarvitseva, koska me kaikki olemme. Moni myös hyötyy poikkeavista järjestelyistä. Etäkontaktointi mahdollistaa kohtaamisia erityisen tuen oppilaan ja hänen perheensä kanssa uudella tavalla. Luokkatilanteessa ahdistunut oppilas pystyy ehkä oppimaan paremmin, kun osa sosiaalisesta jännityksestä on poissa. Joku uskaltautuu puhumaan, kun keskustelu tapahtuu verkossa. Aina voi syyttää yhteyttä, jos linja katkeaa aran kysymyksen edessä J Sekin on ihan ok ja pienikin nettikeskustelu kenties enemmän kuin live-tilanteessa koskaan käyty.

Myös opettaja saa tuntea osaamattomuutta ja sanoa sen ääneen: ”En tiedä, miten nyt etenisimme. En edes tiedä, miten saan kuvani näkymään ruudussa.” Korona antaa tilaa armeliaisuudelle ja myötätunnolle myös itseä kohtaan. Myötätunnon opettamisesta varhaiskasvattajille julkaisimme juuri tutkimuksen (Vuorinen, Pessi & Uusitalo. Tuloksemme kertovat myötätunnon olevan opittava asia, jota lisäämällä työyhteisön jäsenten keskinäistä tukemista voidaan edistää.

Positiivisen kasvatuksen keinot eli tietoinen hyvän huomaaminen ja vahvuuksille rakentaminen ovat kriisien koittaessa entistä tärkeämmässä asemassa. Miten vahvuuksia eristyksissä, kenties lomautettuna ja ikääntyneistä lähimmäisistä huolestuneena sitten pystyy yhtäkkiä kaivamaan esiin? Perustarpeisiimme kuuluu merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen kokeminen. Avun tarjoaminen toiselle on eräs tunnetuimmista omaa onnellisuutta lisäävistä seikoista (ks. esim. Seligmanin Flourish-teos, 2011). Poikkeuksellisena aikana poikkeuksellisia osaamisia voi tulla esiin myös tätä kautta. Kerrankin myös saattaa olla aikaa pohtia omaa kasvattajan rooliaan ja omaa elämäänsä laajemminkin.

Olemme Positive Learningin sivuille koonneet vapaasti käytettävää materiaalia, videoita ja tekstiä, perheille ja ammattikasvattajille paitsi koronan aiheuttaman poikkeustilanteen ajaksi, myös muulloin hyödynnettäväksi, ks. https://positive.fi/fi/resurssit/. Alla näkyvät 10 teemaa löytyvät em. sivulta. Ne käsittelevät positiivista kasvatusta käytännössä.