Tervetuloa Tuetaan yhdessä -hankkeen verkkoseminaariin keskiviikkona 13.5 kello 13.00 – 15.30. Seminaari toteutetaan Zoomissa. Seminaarin ohjelmassa mm. hankkeessa mukana olevien yliopistojen puheenvuorot ja Mahdoton inkluusio? Tunnista haasteet ja mahdollisuudet -kirjan julkistaminen.
Tarkempi ohjelma julkaistaan ja ilmoittautuminen avataan lähiaikoina.
Nordic Educational Research Associationin, eli tutummin NERA:n konferenssi pidettiin Turun yliopistolla 4.–6.3.2020 ja olin siellä mukana Tuetaan yhdessä -hankeen väitöskirjatutkijan ominaisuudessa. Konferenssi osui Turun yliopiston juhlavuodelle, yliopiston täyttäessä 100 -vuotta.
Konferenssin pääteemana oli Kasvatuksen tulevaisuus, jota käsiteltiin sekä Keynote, eli avauspuheenvuoroissa, että eri teemaryhmissä. Itse kävin kuuntelemassa professori Risto Rinteen puheen, jossa hän käsitteli globalisaatiota ja koulutuspolitiikan tulevaisuutta verraten sitä pohjoismaiseen koulutuspolitiikan historiaan.
Nerassa itselleni tuli eteen valinnan vaikeus, sillä tänäkin vuonna konferenssissa oli 25 teemaryhmää, joissa esiteltiin tutkimusta eri kasvatustieteen osa-alueilta. Yhteensä teemaryhmissä esiteltiin 450 eri tutkimusesitystä sekä posteriesityksiä. Niin paljon olisi ollut kiinnostavaa kuultavaa. Valitsin teemaryhmiä oman kiinnostukseni ja tutkimusaiheeni perusteella ja kävin mm. kuuntelemassa esityksiä opettajien välisestä yhteistyöstä ja opettajien autonomiasta yleisen didaktiikan teemaryhmässä. Suurimman osan esityksistä kuuntelin kuitenkin Inklusiivisen kasvatuksen -teemaryhmässä, jossa myös Tuetaan yhdessä -hankkeen johtaja Marjatta Takala toimi sekä puheenjohtajana, että esitteli omaa tutkimustaan yhteenkuuluvuuden politiikasta opetussuunnitelmateksteissä.
Inklusiivisen opetuksen teemaryhmässä esiteltiin inkluusio- sekä yhteisopettajuustutkimusta eri näkökulmista. Oli mukava nähdä ja kuulla ”livenä” tukijoita, joiden tutkimuksia on siteerannut myös omassa tutkimuksessaan. Konferenssien tarkoituksena onkin tiedon jakamisen lisäksi auttaa tukijoita verkostoitumaan toisten tutkijoiden kanssa.
Kiitos Turku ja Turun yliopisto hyvin järjestetystä konferenssista! Ensi vuonna NERA järjestetään Odensessa, Tanskassa 3.–5.3.2021. Lisää osallistujien tuokiokuvia ja kokemuksia konferenssista löytyy Twitteristä @nera2020.
Riikka Sirkko, Oulun yliopisto
Itä-Suomen yliopiston erityisopettajaopiskelijoiden opetusharjoitteluissa huomioidaan erityispedagoginen tutkimus- ja arvoperusta sekä inklusiiviset ja eettiset periaatteet. Keskeistä on luonnollisesti myös erityisopettajan pedagoginen osaaminen, monitoimijainen yhteistyö, työn organisointi ja oma ammatillisen kasvu.
Kuvassa: Opetusharjoittelun yhteydessä järjestettiin messut, joilla esiteltiin harjoittelun aikana luovasti sovellettuja materiaaleja ja menetelmiä.
Tuetaan yhdessä -hankkeen aikana maisterivaiheen opetusharjoitteluihin lisättiin kolme uutta teemaa: luokkahuonevuorovaikutus, kehittävä arviointi ja vahvuuslähtöinen pedagogiikka. Samalla uudistettiin opetusharjoitteluissa toteutettavat tehtävät. Opiskelijat raportoivat tehtävien toteuttamisesta sekä niihin liittyvistä kokemuksista ja pohdinnoista sähköisessä oppimisympäristössä. Näitä raportteja on kertynyt nyt 260 opiskelijalta.
Vahvuuslähtöisyyden, luokkahuonevuorovaikutuksen ja kehittävän arvioinnin teemojen toteuttaminen
Opiskelijat perehtyivät ensin teoriaopinnoissaan vahvuuslähtöiseen arviointiin. Opetusharjoittelun aikana sähköisessä oppimisympäristössä oli saatavilla materiaaleja vahvuuslähtöiseen arviointiin (mm. KTVA, Käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksien arviointi, Sointu ym. 2018) ja opetukseen liittyen. Opiskelijat harjoittelivat oppilaiden vahvuuksien arviointia ja arviointitiedon hyödyntämistä opetuksessaan. Opiskelijat myös laativat suunnitelman, kuinka tukea oppilaiden vahvuuksia harjoittelunsa aikana ja sen jälkeen.
Vuorovaikutus on keskeistä opettajan työssä. Ennen opetusharjoittelua opiskelijat perehtyivät kirjallisen materiaalin ja video-opetuksen (Siekkinen 2019) avulla erääseen luokkahuonevuorovaikutuksen arviointimenetelmään (CLASS, Classroom Assessment Scoring System, Pianta ym. 2008). Opiskelijat videoivat omaa opetustaan ja arvioivat luokkahuonevuorovaikutusta CLASS-arviointia käyttäen. Tämän arvioinnin tarkoituksena oli tehdä näkyväksi omat vahvuudet ja kehittämistarpeet luokkahuonevuorovaikutuksessa. Tavoitteena oli myös auttaa opiskelijoita havaitsemaan ryhmän organisointiin, tunnetukeen tai ohjaukselliseen tukeen liittyviä osa-alueita.
Oppimisen arviointi on tärkeä osa opetusta ja oppimista. Ennen opetusharjoittelua opiskelijat perehtyivät ensin kahteen kehittävää arviointia käsittelevään videoluentoon (Atjonen 2016a; 2016b). Opetusharjoittelussa opiskelijoita ohjattiin havainnoimaan kehittävän arvioinnin periaatetyyppien toteutumista. Opiskelijoita pyydettiin kirjaamaan havaitsemiaan erilaisia arviointitapoja ja -välineitä sekä kytkemään ne kehittävän arvioinnin periaatteisiin.
Lue lisää
Uudistetuista teema-alueista tehdään myös korkeakoulupedagogista tutkimusta. Artikkelikäsikirjoitus opiskelijoiden kokemuksista vahvuuslähtöisen arvioinnin ja pedagogiikan hyödyntämisestä omassa opetuksessaan on arvioitavana (Vellonen ym.). Yksityiskohtaisemmin Itä-Suomen yliopistossa tehdystä opetusharjoittelujen kehittämistyöstä voi lukea huhtikuussa 2020 ilmestyvästä Mahdoton inkluusio? Tunnista haasteet ja mahdollisuudet -kirjasta. Luvussa Kohti uudistuvia opetusharjoittelukäytänteitä erityisopettajien koulutuksessa (Äikäs ym.) tarkastellaan laajemmin, kuinka erityisopettajankoulutus voi myös olla edistämässä inklusiivista koulukulttuuria.
Avainsanat: erityisopettajaopiskelija, Itä-Suomen yliopisto, opetusharjoittelu
Aino Äikäs ja Leena Holopainen, Itä-Suomen yliopisto
Lähteet
Hon heter Emma och skall bli speciallärare. Det lyser om henne när hon utbrister: ”det är helt fantastiskt, så här vill jag jobba i framtiden!” Det fantastiska är det hon upplever under en praktik. Hennes handledare har jobbat som specialklasslärare för en grupp elever med stora specialpedagogiska behov. Förra läsåret bestämde hon och en klasslärare sig för att slå ihop sina klasser. Eleverna som tidigare gick i en specialklass är nu inkluderande i en ordinarie klass. Lärarna gör ingen skillnad på mina eller dina elever. Klassen utgör en helhet där lärarna undervisar alla tillsammans. Det är ännu inget vanligt arbetssätt i Svenskfinland, men ett fint exempel på hur man kan jobba inkluderande utan att det krävs mer resurser.
Inom speciallärarutbildningen vid Åbo Akademi har vi de senaste åren arbetat för att studerande under praktiker skall få pröva samundervisa med studerande inom en annan lärarinriktning. Det har handlat om små inslag omfattande några lektioner samundervisning under praktikperioder vid fältskolor och vid övningsskolan. Att få praktikerna samordnade har mött på hinder, Hittills har ändå ett trettiotal studerande fått pröva samundervisning. Flera gradu-skribenter har varit inkopplade och följt upp samundervisningen. Studerande som prövat har varit mycket nöjda och sett stora fördelar med arbetssättet. Allt har inte gått som smort och nya frågor har ibland väckts. Men alla studerande har varit positiva till att ha fått pröva på ett arbetssätt som lyfts fram i styrdokument och forskning. Samtliga studerande har också svarat att de tror att samundervisningsinslagen ökar sannolikheten för att de ska samundervisa i framtiden. Den största nackdelen som nämns är att antalet samundervisningslektioner är för få.
I en del klasser eller skolor har de handledande lärarna artigt låtit studerande samundervisa men förklarat att det inte är något de själv sysslar med. I andra skolor arbetssättet startat eller är inarbetat. Studerande har sett, lärt och inspirerats. Men så finns de också exempel på när lärarna lärt sig av studerande. Det handlar om lärare som haft studerande på praktik, sett dem undervisa tillsammans – och inspirerats till att själv börja samundervisa! I ett fall har specialläraren det här läsåret helt övergått till att ha samundervisning. Hon planerar och undervisar tillsammans med åtta lärarkollegor. Den här specialläraren hade positiv inställning till samundervisning. Kanske skulle hon förr eller senare ändå prövat samundervisning. I det här fallet gav lärarstuderande henne ändå en ”spark i baken”. Man kan se det som omvänd inspiration. Vi inom utbildningen förväntar oss att studerande skall inspireras under sina praktikperioder. Det är stort när lärare kan låta sig inspireras av dem.
Bilden visar studenter vem är gradu-skribenter i projektet Vi stöder tillsammans. Från vänster: Jenna Häger, Natalie Luukkonen och Emma Pohjavirta.
Christel Sundqvist, Åbo Akademi
Emma on tuleva erityisopettaja. Hänen kasvonsa loistavat, kun hän huudahtaa: ”Tämä on aivan mahtavaa! Tulevaisuudessa haluan työskennellä juuri näin!” Emman mahtavat kokemukset liittyvät opettajaharjoitteluun. Hänen ohjaajansa on työskennellyt erityisluokanopettajana oppilaille, joilla on suuri erityispedagogisen tuen tarve. Viime lukuvuonna ohjaaja ja eräs luokanopettaja päättivät yhdistää luokkansa. Opettajat eivät tee eroa sen välillä, kuka on kenenkin oppilas. Luokka on yhtenäinen kokonaisuus, jota opettajat ohjaavat yhdessä. Tämä ei ole tyypillinen käytäntö Suomenruotsissa – ei ainakaan vielä – mutta on silti erinomainen esimerkki siitä, kuinka inkluusio voidaan toteuttaa.
Åbo Akademin erityisopettajaharjoitteluihin on viime vuosina sisällytetty mahdollisuuksia kokeilla yhteisopettajuutta eri aloille suuntautuneiden opettajaopiskelijoiden kanssa. Kyse on ollut pienimuotoisista, muutaman oppitunnin kokonaisuuksista sekä ”kentällä” että harjoituskoulussa. Opettajaharjoittelujen yhteensovittaminen on vaatinut sekä kärsivällisyyttä että itsepäisyyttä. Siitä huolimatta kolmisenkymmentä opiskelijaa on päässyt kokeilemaan yhteisopettajuutta. Mukana projektissa on useita gradua kirjoittavia opiskelijoita, jotka ovat seuranneet yhteisopetustuokioita.
Yhteisopettajuutta testanneet opiskelijat ovat olleet hyvin tyytyväisiä ja löytäneet käytännöstä lukuisia positiivisia puolia. Yllätyksiltäkään ei ole vältytty. Tästä huolimatta jokainen opiskelija on suhtautunut positiivisesti mahdollisuuteen kokeilla yhteisopettajuutta. Kaikki opiskelijat ovat myös tuoneet julki, että harjoittelun aikana toteutettu kokeilu on lisännyt heidän halukkuuttaan jatkaa yhteisopettajuutta työelämässä. Suurimpana ongelmana opiskelijat pitivät sitä, että yhteisopettajuudelle varattuja oppitunteja oli harjoittelun aikana liian vähän.
Jotkut ohjaajina toimivista opettajista ovat antaneet opettajaopiskelijoiden kokeilla yhteisopettajuutta, vaikka eivät toimi kyseisellä tavalla omien oppilaidensa kanssa. Joissain kouluissa tämä työtapa on vähitellen yleistymässä, jopa vakiintumassa. Opiskelijat ovat tulleet, nähneet ja inspiroituneet. Meillä on myös esimerkkejä opettajista, jotka ovat kertoneet oppineensa opiskelijoilta: yhteisopetustuokioiden seuraaminen on inspiroinut opettajia kokeilemaan itsekin samaa. Yksikin erityisopettaja kertoi siirtyneensä täysin yhteisopetukseen perinteisen erityisopetuksen sijasta.
Edellä mainittu erityisopettaja olisi varmaankin ennemmin tai myöhemmin kokeillut yhteisopettamista. Tässä tapauksessa inspiraatio iski kuitenkin ennemmin, kiitos yliopistosta harjoitteluun saapuneen opettajaopiskelijan. Me koulutuksen puolesta tähtäämme tietenkin siihen, että harjoittelut saisivat opiskelijat innostumaan ammatistaan. On enemmän kuin hienoa, jos myös ohjaajina toimivat opettajat asettavat itsensä vaikutuksille alttiiksi. Tämä mahdollistaa molemminpuolisen inspiroitumisen.
Kuvassa opiskelijat, jotka ovat kirjoittaneet graduaan Tuetaan yhdessä -hankkeessa. Vasemmalta: Jenna Häger, Natalie Luukkonen ja Emma Pohjavirta.
Christel Sundqvist, Åbo Akademi
Tuetaan yhdessä! 